" kerran katkoin kalterit, nyt on kädet ruvella.. enkä palaa takasin..."

jos tipun, otatko vastaan tai edes kädestä kii.? piiloudun vähän.omaan pikku maailmaan, minne ei muut näe. eikä tiedä. yks varmaan huomais mut sitä ei näe oikeesti...  jotenki uppoan, mut en uskalla sanoa, mut ehkä niin parempi. olisin halunnu puhuu muutenki kun vaan siit yhest jutust...

en osaa avata suutani silloin kun pitäis.. voin ajatella kaiken valmiiks mut sanat ei tuu suusta ulos. tykyttää.kovaa. pelottaa.

~ottaisit vastaan ja sanoisit et kaikki on ok. hymyilisit ja sitte laulettais.

toivot että joku huomaisi sinutkin.kaikki tuntee sun tuhkimotarinas nimeltään.

Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii, ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itseensä unelmiin. Ja elämä on, päivästä päivään vieraiden pilkkaa sinullekin, päivästä päivään levoton tuhkimo tekee itsestään marttyyrin..

Valot eivät vain loista kasvoille sankarin..

tyhmä päivä jotenki.. tyhjää..