mjoo... maanantain lähettii menee jossun ja merin kaa enkun tunnilt.. ei jaksanu, mentii sitte rossoon syömään. puhuttiin kaikkee ja syötii pitsaa.. helpotti sanoo sannasta ja muista mut sit kävi kuitenki ahistaa...mut tiedän et voin meriin ja jossuun luottaa, ei se siitä tullu... vaan jostain.ehkä siitä et tyylii oikeesti ekaa kertaa sanoin niistä jutuista sillee jännästi ja yritin olla itkemättä kun tuli mielee et miltä se silloin tuntu...

" se huuma haihtui kyyneliin, nyt pitäis kasvaa eikö niin...? "

perjantaina laittelin annan kaa viestii.. helpotti oloo taas ihan sikana...vaikka se on siellä maailman äärissä, melkein ainaki. niin tuli parempi mieli kun sai vähän purettuu juttuja...

kun vaan pääsisin sinne italiaa... sormet ja varpaat ristissä...